Joulukalenterin 21. luukku

Löysin netistä Risto Perttulan kirjoittaman tekstin joulukuusen ja sen koristelun historiasta. Se oli minusta mielenkiintoista luettavaa. Jaan otteita tuosta Perttulan kirjoituksesta.

Aluksi kuusi ilmestyi kaupunkien vauraitten kotien saleihin, sitten pappiloihin ja kartanoihin. Vast`ikää kaupunkilaistuneiden perheiden kotiin metsän tuoksuinen kuusi kelpasi aluksi luonnollisessa asussaan ilman koristeita.

Joulukuusen koristelu kertoi aluksi perheen yhteiskunnallisesta asemasta. Pikkuhiljaa joulukuusia alettiin koristella perheen varallisuuden ja elämäntilanteen mukaan. Aluksi koristeet olivat syötäviä, jotka symboloivat joulun lahjoja: makeisia ja herkkuja, kuten omenia, piparkakkuja, muita leivonnaisia, pähkinöitä, karamelleja ja konvehteja.

Syötävien koristeiden rinnalle alettiin myös itse askarrella koristeita. Vanhimpia niistä olivat erilaiset paperista leikellyt nauhat ja ketjut, lippurivistöt, olkikoristeet, kävyt, villalankatontut, pumpulilumi. Siniristilippunauhat olivat suosittuja erityisesti Suomen itsenäistymisen ja sotien aikaan.
Joulukuusen koristelu ilmensi myös perheen yhteiskunnallista asemaa. 1920-30 -luvuilla rikkaimmissa perheissä oli jo esim. lasisia palloja koristeina, joita tuotiin ulkomailta ja jotka syrjäyttivät omenat kuusen koristeina. Tosin koristeita askarreltiin niissäkin perheissä, joissa olisi ollut varaa ostokoristeisiin, koska yhteisiä jouluvalmisteluja pidettiin joulutunnelmaa luovana tekijänä.

Sodan ja niukkuuden ajan koristeista nykypäivään

Joulukuusesta ei luovuttu sota-aikanakaan, sillä jouluperinteen noudattaminen toi turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta puutteen ja ahdistuksen keskelle. Myös rintamien korsuihin pyrittiin tuomaan joulukuusi, koristeina saattoi olla esim. latvatähti, kynttilöitä, rivistö Suomenlippuja sekä muutamista kiväärinhylsyistä sidotut koristeniput.

Sodanjälkeinen niukka aika näkyi myös joulukuusen koristelussa, koristeita tehtiin niistä aineista, mitä saatiin, esim. oljista, kreppipaperista, naavasta, villalangasta, pumpulista tai siivilävanusta.
Joulukuusen ulkonäköä ei enää 1950-luvun lopulla määrittänyt niinkään perheen yhteiskunnallinen asema, vaan mieltymykset. Esim. lasiset pallot, kävyt, kellot, linnut, sydämet ja joulupukit olivat jo lähes kaikkien saatavilla Suomessakin.

Kynttilät ovat kuuluneet suomalaisiin joulukuusiin ”aina”. Kynttilöitä oli hyvin saatavissa kaupoista, ja niitä myös tehtiin itse. 1950-luvulla sähkökynttilät alkoivat syrjäyttää perinteiset, elävät kynttilät. Vaikka sähkökynttilöitä pidettiin vähän kylminä ja etäisinä elävään liekkiin verrattuna, ne olivat myös tervetullut uudistus; vanhempien ei enää tarvinnut vahtia joulukuusen ympärillä pyörivää jälkikasvua niin tiukasti kuin elävien kynttilöiden aikaan

Koristeet kuvaavat joulun sanomaa ja symboliikkaa

Joulukuusen oksille ripustettavat koristeet liittyvät joulun sanomaan ja symboliikkaan. Nykyaikaisen joulukuusen edeltäjänä voidaan pitää Raamatun paratiisipuuta, mitä punaisine omenoineen käytettiin kirkkojen esittämien Kristuksen kärsimysnäytelmien lavasteina keskiajalla. Täältä periytyvät nykykotienkin joulukuusissa riippuvat hedelmät, omenat ja pallokoristeet.

Joulukuusta kiertävä lippunauha muistuttaa siitä, että Jeesus syntyi kaikille maailman kansoille. Pienet joululinnut livertävät joulupuun oksilla paratiisin sanomaa rauhasta ja rakkaudesta. Kuusen kynttilöillä ja jouluvaloilla yleensäkin on sama merkitys, ne symboloivat elämän valoa ja Kristuksen syntymän tuomaa toivoa.

Rakkaat muistot näkyvät suomalaisissa joulukuusissa

Suomalaiset pitävät joulukuusta koristellessaan kiinni vanhoista perinteistä: kuusen oksille ripustetuissa koristeissa tiivistyy koko perheen yhteinen historia. Kuusen oksilla roikkuvat niin lapsuusjoulujen muistot, lasten askartelemat ja mummilta perityt koristeet, eri vuosikymmenien koristeuutuudet – kaikki sulassa sovussa.