Mitä ajattelen...

perheiden hyvinvoinnista

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Perheiden hyvinvointi luo pohjan koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Lapsen suhde vanhempiinsa on huipputärkeä ja vaikuttaa merkittävästi koko elämään. Siksi vanhemmuutta ja koko perheen hyvinvointia on vahvasti tuettava.

Kannatan lapsilisien korottamista ja Vauvatonnia.

Lapsibarometrin 2022 perusteella kaikkein tärkein turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävä tekijä lasten elämässä onkin läheiset ihmiset. Kavereiden läsnäolo ja vanhemmilta saatu hellyys ja huolenpito antavat turvaa silloinkin, kun pelottaa. Yhteiskunnan tulee tukea perheitä ja vanhemmuutta, jotta lapset saavat kokea turvallisuutta läheistensä kanssa. Myös satsaukset varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen kannattavat, jotta lapsilla on arjessa hyvä ja turvallinen olla.

En ole varmasti ainoa, joka hieraisi silmiään lukiessaan joulukuussa 2022 Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) uuden tutkimustuloksen, joka uutisoitiin joulukuun alussa otsikolla "Lasten kotihoidon tuesta on haittaa äideille ja lapsille." Tuo otsikko veti kyllä mutkat suoriksi ja tuntuu jopa tarkoitushakuiselta. Tutkimuksessa selvitettiin lasten kotihoidon vaikutuksia vanhempien työllisyyteen ja lasten neuvolatesteihin, koulutusvalintoihin ja nuorena tehtyihin rikoksiin. Kyseenalaistetaanko Suomessa nyt jo vanhempien kyky hoitaa omia lapsiaan? Halutaanko entisestään vähentää vanhempien kasvatusvastuuta omasta jälkikasvustaan? Tutkimustulos on hämmentävä tällaisena aikana, jolloin varhaiskasvatuksen henkilöstöpulasta ja päiväkotien haastavista tilanteista uutisoidaan lähes päivittäin. Myös lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi on tämän päivän murheellinen tosiasia.

Ymmärrän sen, että jos monilapsinen perhe valitsee lastensa hoitomuodoksi kotihoidon,

se saattaa vaikuttaa heikentävästi erityisesti äidin työuraan ja myöhempään palkkatasoon. On kyse kuitenkin perheen omasta valinnasta ja sellaisena sen tulee säilyä jatkossakin. Kotihoitoa ei missään tapauksessa saisi leimata julkisuudessa haitalliseksi, kuten nyt on tehty.

Lasten hyvinvoinnin perusta on tunneilmapiiriltään turvallinen koti. Suhde omiin vanhempiin on kallisarvoista ja se kehittyy yhdessäolon ja yhteisen arjen kautta. Perheiden hyvinvointia tuleekin monin eri tavoin tukea mm. matalan kynnyksen tukipalveluilla ja myös lapsilisien korotuksella.

varhaiskasvatuksesta

Olen pienten kotihoidon tärkeyttä korostaessani samalla vahvasti myös varhaiskasvatuksen puolestapuhuja. Laadukas varhaiskasvatus yli 2-vuotiaille lapsille esim. osapäiväisesti on usein lapsen edun mukaista. Alleviivaan sanaa laadukas. Se edellyttää pätevää, pysyvää ja hyvinvoivaa henkilöstöä sekä riittävän pieniä lapsiryhmiä. Sosiaalinen kanssakäyminen, pedagoginen osaaminen ja virikkeet kehittävät. Tällä hetkellä kuitenkin trendi tuntuu olevan se, että jo alle 1-vuotiaat aloittavat päiväkodissa, koska yhteiskunta lähes pakottaa perheet tähän esim. kotihoidon tuen kuntalisiä poistamalla. Kotihoidontukijärjestelmää olisikin syytä kehittää ja kuntalisiä palauttaa.

Lapsi- ja perheystävällinen Suomi ajattelee ennen kaikkea lapsen näkökulmasta, ei pääasiallisesti työelämä- ja aikuislähtöisesti, kuten toisinaan tuntuu.

Ammattitaitoinen ja hyvinvoiva henkilöstö vaikuttaa suoraan varhaiskasvatuksen laatuun ja lasten hyvinvointiin. Siksi se on erityisen tärkeää. Itse varhaiskasvatuksessa vuosia sitten työskennelleenä tiedän, että se on työtä, jolla todellakin on merkitys. Jokainen alan ihminen varmasti tiedostaa tämän ja haluaa tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyy ja niin hyvin kuin on koulutettu. Mikä on tämän hetken tilanne? Pystytäänkö varhaiskasvatussuunnitelmaa toteuttamaan arjessa ja toteutuvatko lasten henkilökohtaisen tuen suunnitelmat kuten ne vanhempien kanssa yhdessä kirjataan? Jos tavoitteet ovat liian kaukana arkitodellisuudesta, se syö henkilökunnan voimia. Näin olen itse kuullut tämän päivän varhaiskasvatuksen henkilöstöltä. Jos arki on liian paljon vain joustamista ja päivästä selviytymistä vaihtuvien sijaisten kanssa, henkilöstö uupuu ja hakeutuu muihin tehtäviin. Ala ei silloin houkuttele myöskään uusia ammattilaisia. Mistä tekijöistä sitten koostuu varhaiskasvatushenkilöstön hyvinvointi? Mihin asioihin me päättäjät voisimme vaikuttaa? Luettelen joitakin kehittämistarpeita satunnaisessa järjestyksessä.- Varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien koulutusmäärää tulee lisätä välittömästi. Liian monia vakansseja on jouduttu täyttämään epäpätevillä ja määräaikaisilla sijaisilla, joilla ei esim. ole varhaiskasvatuslain edellyttämää pätevyyttä vastata lasten tuen suunnitelmista. Ei myöskään riitä, että tuen suunnitelmat tehdään, vaan niitä on oltava mahdollisuus myös oikeasti toteuttaa. Jokaisella lapsella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea.- Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen muutokseen täytyy alkaa valmistautua jo nyt (astuu voimaan vuonna 2030). Varhaiskasvatuksen lastenhoitajille tulisi tarjota kunnissa mahdollisuus halutessaan kouluttautua varhaiskasvatuksen opettajiksi tai sosionomeiksi. Jokaisen ammattiryhmän vahvuuksia ja osaamista on järkevä hyödyntää suunnitelmallisesti.- Pedagogisesti koulutettujen ammattilaisten resurssit pitää kohdentaa nimenomaan lasten kanssa toimimiseen. Päiväkoteihin tarvitaan takaisin avustava henkilöstö kuten päiväkotiapulaiset.- Pedagogiseen johtamiseen pitää saada esimiehille riittävästi resurssia. Nykyisin aikaa menee paljon erilaisiin hallinnollisiin tehtäviin ja raportointeihin.- Lapsiryhmien koon, mitoituksen toteutumista tulee valvoa tarkasti. Kun ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, se on oikeasti otettava huomioon ryhmän lapsimäärässä ja henkilöstörakenteessa. Mitoituksia ei saa ylittää, vaan mieluummin ryhmäkokoja tulisi pienentää.- Palkka pitää olla työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden sopiva. Toisin sanoen palkkatasoa on syytä nostaa.- On päästävä pois varhaiskasvatuksen taloudellistamisesta (= tarkastelua vain talousnäkökulmasta, edullisuus/kustannustehokkuus ym.) ja alettava kehittämään sitä lasten hyvinvoinnin ja tarpeiden näkökulmasta. Kaikki nämä asiat vaativat taloudellisia resurssointia ja varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmaa. Se kuitenkin kannattaa, sillä kun työntekijät voivat hyvin, myös lapset voivat hyvin. Kaikki voittavat. Mikä onkaan tärkeämpää yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta.

koulutuspolitiikasta

Jokaisella oppilaalla on oikeus saada oppimiseensa tarvitsemansa tuki. Mitä varhemmin lapsi saa tukea oppimisen pulmiin, tai neuropsykiatrisiin tai käyttäytymisen haasteisiin, sitä vaikuttavampaa tuki on.

Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki lapset opiskelevat yhdessä ja siihen on riittävät tukitoimet. Tavoite on oikea, mutta arjessa tukitoimet eivät ole suinkaan aina riittävät. Inkluusio ei toimi ilman riittävän pieniä ryhmiä ja oppilaiden tarpeisiin vastaavaa tukea. Inkluusion on oltava lapsilähtöistä. Tuen resurssit on turvattava varhaisvuosista alkaen.

Koulutuksen kokonaisrahoitus on nostettava pohjoismaiselle tasolle pitkäjänteisellä, hallituskausien yli jatkuvalla ohjelmalla. Askeleita on otettava jo tulevalla hallituskaudella.

Ilman riittävää perusrahoitusta on mahdotonta saavuttaa koulutukselle asetettuja tavoitteita tai ratkoa vastassa olevia ongelmia. Uudet velvoitteet koulutusjärjestelmälle on resursoitava täysimääräisesti.

Koulutuksen kehittämistä on rahoitettava ja toteutettava strategisina, pitkäkestoisina ja riittävän isoina kokonaisuuksina nykyisten lyhyiden ja hajanaisten kehittämishankkeiden sijaan. Koulutuksen kehittämisen tulee olla tutkimusperusteista, pitkäjänteistä ja laadukasta, koska se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen. Kehittämisrahoituksella ei pidä joutua paikkaamaan perusrahoituksen puutteita perustyössä.

Laajojen koulutusuudistusten on pohjauduttava parlamentaariseen valmisteluun ja seurantaan, jotta niille saadaan laaja hyväksyntä yhteiskunnassa. Uudistusten valmistelussa tulee kuulla kaikkia sidosryhmiä kuten henkilöstöä, koulutuksenjärjestäjiä ja oppijoita. Näin varmistetaan eri näkökulmien ja vaikutusten huomioonotto. Uudistusten toimeenpanoa on tuettava ja vaikutusarvioiden pohjalta on oltava valmius myös korjausliikkeisiin.

Kouluissa on pystyttävä keskittymään perusasioihin ja - taitoihin. Nykyisin liikaa aikaa menee erilaisiin lyhytkestoisiin hankkeisiin ja aikaa vieviin paperitöihin. Lukutaidon ja tunnetaitojen vahvistaminen ovat tärkeitä satsauksen paikkoja.

Monet edellä kuvatuista asioista ovat OAJ:n asettamia eduskuntavaalitavoitteita. Olen niistä opettajana erittäin samaa mieltä. https://www.oaj.fi/politiikassa/vaalit2023/vaalitavoitteet/...

lasten- ja nuorten mielenterveydestä

Nuorten mielenterveyden ongelmista on viime vuosina puhuttu paljon. Nuoret oireilevat monin tavoin ja avun saanti kestää liian pitkään.

Mieli ry julkaisi nyt joulukuussa Nuorten hyvinvointiohjelman, jonka tarkoituksena on vastata nuorten mielenterveydenongelmiin. Nuorten hyvinvointiohjelmassa lanseerataan muun muassa käsite nuorten kasvurauha. Se tarkoittaa mm. sitä, että jokaisella nuorella tulee olla aikaa kasvaa ja kehittyä. Emme voi yhteiskunnassa vaatia kohtuuttomia nuorilta. Yksi konkreettisista ehdotuksista kasvurauhan takaamiseksi on opiskelusuojelun malli. Olisi tärkeää, että toimeentuloon ja koulutuspolitiikkaan liittyvissä päätöksissä huomioitaisiin nuorten tarvitsema lepo palautumiselle - samalla tavalla kuin esimerkiksi työsuojelussa huomioidaan työntekijöiden tarvitsema lepo.

Tästä 15.12. julkistetusta hyvinvointiohjelmasta lisää tietoa:

https://s1.adform.net/.../Elements/Files/2114590/12115389.mp4...

Lapsille ja nuorille tulee olla tarjolla riittävästi perustason mielenterveyspalveluja, joihin pääsee jonottamatta.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin arviointi koulupsykologin tai vastaavan mielenterveyden ammattilaisen tekemänä otetaan jatkossa kiinteäksi osaksi kouluterveydenhuollon säännöllisiä tarkastuksia.

Koulupsykologien ja -kuraattoreiden sekä -terveydenhoitajien ja -lääkäreiden riittävästä määrästä on huolehdittava. Osana sosiaalipalveluja on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa. Myös matalan kynnyksen walk in -tyyppisiä palveluita tulisi olla lapsille ja nuorille tarjolla.

ikäihmisten hyvinvoinnista

Viime päivinä on uutisoitu paljon siitä, miten kotona pärjäämättömät vanhukset ruuhkauttavat sairaaloiden päivystykset. Vanhuksia viedään ambulanssilla päivystykseen yleistilan laskun vuoksi. Myös turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne lisää ambulanssien soittoa tarkistamaan tilannetta kotiin. Ruuhka päivystyksessä syntyy siitä, kun näille vanhuksille ei ole tarjota jatkopaikkaa, jossa odottaa hoivakotiin pääsyä. Tämä EI ole vanhusten vika!

Minulle tämä kertoo siitä, että vanhukset ovat nykyisin liian pitkään ja huonokuntoisina kotona. Ja se on viesti siitä, että tehostetun hoivan paikkoja on liian vähän tarjolla + niihin on todella korkeat kriteerit ja kunnon byrokratiarumba päästä. Toki on tärkeää, että on olemassa tarkat kriteerit. Se on yhdenvertaista.

Vanhusten määrän merkittävä kasvu on ollut tiedossa jo pitkään. Tämän ei siis pitäisi olla yllätys. Liian monella paikkakunnalla on vähennetty osastopaikkoja ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Osittain tähän oli varmasti syynä viivästynyt sote-uudistus, joka sai aikaan epävarmuutta kunnissa.

Kun nyt olemme tässä tilanteessa, näen välttämättömänä, että vanhuksia varten rakennetaan jonkinlainen varajärjestelmä, jolla lisätään osastopaikkoja sitä tarvitseville. Tehostetun tuen paikkoja tarvitaan myös lisää. Ja niitä hoitajia täytyy houkutella parantamalla työhyvinvointia ja palkkausta.

Sairaaloiden ensiavun pitää olla toimiva paikka ja siellä pitää olla resurssit vastata äkillisiin hoidon tarpeisiin kaikkien ikäryhmien osalta.

Meillä Hämeessäkin asuu jatkossa yhä kasvava ikäihmisten joukko. Siksi on erittäin ajankohtaista monella tapaa kehittää ikäihmisten palveluita. Seniorit ansaitsevat turvalliset ja tarpeidensa mukaiset palvelut. Ikäihmisten neuvolatoiminta olisi hyvä tapa lisätä hyvinvointia ennaltaehkäisevästi. Tässä olemme Kristillisdemokraattien aluevaltuustoryhmänä tehneet valtuustoaloitteen.

Koti on useimmiten se mieluisin ja paras paikka asua, mikäli henkilökohtainen avuntarve ja tarjottava tuki kohtaavat. Aina näin ei välttämättä ole. Tällöin ikääntyneen tulisi inhimillisillä kustannuksilla päästä tehostetun palveluasumisen piiriin. Tämä ei saisi olla liian raskas ja byrokraattinen prosessi. Palvelujärjestelmän ja sen etenemisen pitää olla selkeää ja myös läheisten tiedossa. On selvää, että tuen tarvetta on välttämätöntä arvioida tasapuolisuuden turvaamiseksi tiettyjen kriteerien mukaan. Nyt tuo kriteeristö vaikuttaa kuitenkin liian tiukalta ja se tulee yhtenäistää.

Kodinomaisia, ympärivuorokautisia hoivayksiköitä on oltava riittävästi. Niitä tarvitaan aivan varmasti lisää. Ikäihmisten säädösten mukainen oikeus pysyvään asumiseen puolisonsa kanssa on turvattava myös palveluasumisessa. Meillä tulisi olla tarjolla erilaisia asumisratkaisuja, ja avun äärelle tulisi päästä oikeaan aikaan, ei vasta viimeisiksi elinkuukausiksi kuten nyt tapahtuu. Ikäihmisen asumispaikkaa ja sen sijaintia suunniteltaessa on huomioitava ikääntyneen omat toiveet ja tarpeet, sekä läheisten mahdollisuus vierailuihin.

Omaishoito on kustannustehokas muoto vastata ikäihmisten hoidontarpeeseen. Se tulisi muuttaa verovapaaksi. Omaishoitajien jaksamisesta ja hyvinvoinnista tulisi pitää hyvä huoli ja työnteon ja omaishoidon yhdistämistä tulisi helpottaa.

Myös inhimillistä ja laadukasta saattohoitoa on oltava saatavilla eri-ikäisille ja kaikille sitä tarvitseville asuinpaikasta, iästä tai sairaudesta riippumatta.

Vanhustenhoito on saatava sellaiselle tasolle, ettei ikääntymistä tarvitse pelätä.

maataloudesta ja huoltovarmuudesta

Kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus on Suomelle elämän ja kuoleman kysymys, siksi sen pelastamisella on kiire. Tämän hetken tilanne on vakava. Energian hinta on moninkertaistunut. Lannoitteita saa huonosti ja hinnat ovat pilvissä. Eläinten rehu on vähissä. Pankit eivät jousta tilojen rahoituksessa. Pellot uhkaavat jäädä viljelemättä. Joka päivä kahdesta kolmeen tilaa lopettaa toimintansa. Tämä kaikki tilanteessa, jossa sota Euroopassa on käynnistänyt globaalin ruokakriisin. Hallituksella on ollut monta mahdollisuutta reagoida maatilojen ahdinkoon. Päätösten lykkääminen on ollut vastuutonta. Maatalous ei ole Suomessa vain elinkeino, vaan se on elinehto.

Kristillisdemokraatit esittivät jo maaliskuussa 2022 julkistetussa laajassa kriisipaketissa kymmeniä toimia maatalouden elinvoiman, ruokaturvan ja energiahuoltovarmuuden tukemiseksi.

Lue lisää:

https://www.kd.fi/.../06/KD-kriisipaketti_Maatalous-FINAL.pdf

Kansalaisten kriisitietoisuutta ja -kestävyyttä tulisi kehittää. Olemme nykyaikana paljolti vieraantuneet arjen taidoista, joilla pitää itsensä ja läheisensä turvassa tai hengissä hätätilanteissa. Tätä varten tulisi kehittää koulutusta ja laatia joka kotiin jaettava toimintaohjeistus. Suomessa on tarpeen kartoittaa myös väestönsuojien riittävyys.

sotesta ja hyvinvointialueista

Valtion tulee osoittaa lisää rahoitusta hyvinvointialueille, jotta nämä voivat vastata todelliseen hoidontarpeeseen ja kehittää palveluja. Ennaltaehkäiseviin toimintoihin perustasolla on etenkin nyt alussa pystyttävä suuntaamaan panostusta yhteistyössä kuntien kanssa. Se tuo tarvittavia säästöjä erikoistason palveluiden osalta. Erityisiä panostuksia tarvitaan lasten- ja nuorten mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseen.

Henkilöstöpulaan sotealalla on löydyttävä ratkaisuja. Työstä tällä erittäin tärkeällä sektorilla pitää maksaa enemmän. Henkilökunnan työoloihin ja hyvinvointiin on välttämätöntä panostaa. Eläkeikäisiä hoitajia voitaisiin kannustaa jatkamaan työelämässä alentamalla heidän työverotustaan. Alalta poislähteneitä tulee houkutella takaisin esimerkiksi tarjoamalla täydennyskoulutusta taitojen ajantasaistamiseksi.

talouden suunnanmuutoksesta

Suomeen tarvitaan suunnanmuutos velanottoon. Tilanne on kestämätön kasvavien korkomenojen ja valtavan lainamäärän suhteen. On välttämätöntä löytää tapoja, joilla menoja voidaan leikata, hyvinvointivaltion kuitenkaan rapistumatta. Jos taloutemme ei ole kunnossa, on myös hyvinvointimme todellisessa vaarassa. Työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Tästä KD :llä on ihan oma Kannustavan perusturvan -malli. Työllä ja yrittäjyydellä rakennetaan Suomea. Siihen tulee kannustaa jo nuoria esim. tarjoamalla talous- ja yrittäjyyskasvatusta.